Kirjastoautopalvelu joustaa

Jo kouluun mennessäni osasin lukea. Olin kuunnellut vieressä, kun isommat sisarukset tekivät läksyjä ja oppinut lukemisen huomaamatta. Siihen aikaan joissakin taloissa oli kirjastoja, ei kuitenkaan minun kotonani.

Huikurin koululla oli kuitenkin kirjasto, josta lainasin ahkerasti. Hyvä oli, että opin ja totuin lukemaan.Taidosta on ollut iloa elämän eri vaiheissa

Noin 45 vuotta sitten sairastuin astmaan. Erityisesti talvella ulkona liikkuminen oli hankalaa, jos pakkasta oli yli 10 astetta. Kirjastoautopysäkki oli 2 km:n päässä talostamme Itä-Ähtärissä. Lukeminen olisi jäänyt talvella vähäiseksi ellei ystävällinen kirjastovirkailija Juhani Akonniemi olisi avustanut.

- Laita vaan kori tien varteen talon kohdalle. Kyllä minä siihen kirjat toimitan, lupasi Juhani.

Lupaus piti. Saimme ikkunasta katsella, koska kirjastoauto tulee. Juhani tiesi lukutottumuksistamme. Sodat kokenut mieheni luki mielellään uusimpia sotakirjoja. Minä pidän elämäkerroista. Laila Hietamiehen kirjat halusin aina ja pitihän sitä välillä saada lukea rakkausromaanejakin. Runoja luen mielelläni, mutta enemmän vielä pidän niistä lausuttuna. Erityisesti Eino Leinon runoihin haluan palata aina uudestaan.

Ei talomme kohdalle koskaan varsinaista pysäkkiä tullut, mutta palvelu pelasi silti. Kesällä saattoi hyvin käydä varsinaisella pysäkillä kahden kilometrin päässä. Yleensä minä kävin hakemassa kirjat miehellekin.

Nyt en enää näe lukea kirjoja, mutta saan Näkövammaisten keskuskirjastosta levyjä, joita sitten kuuntelen heidän toimittamallaan laitteella. Levyillä on sekä hyviä kirjoja että myös vähemmän kiinnostavia ulkomaisia romaaneja ääneen luettuna. Miten tulisin toimeen ilman kirjoja?

Ystävälliset kiitokset kirjastoautonhoitaja Juhani Akonniemelle!

Saima Kiminki

Vuonna -73 olin vasta 4-vuotias, kun muutimme Etelä-Suomesta isäni kotitilalle eli mummolaani Alavudelle. Mummolassa asui mamman ja papan lisäksi minua 13 vuotta vanhempi tätini. Tädin kanssa oli mukavaa touhuta kaikenlaista kivaa. Mutta aina joskus oli sellaisia aikoja, jolloin tätiä ei saanut häiritä. Jossain vaiheessa huomasin, että tuo aika osui aina sen päivän iltapäivään kun kirjastoauto saapui meidän tien päähän. Nimittäin silloin tätini alkoi aina harjata pitkiä, taipuisia ja paksuja hiuksiaan. Ja samaan aikaan osui myös valtava silitysinspiraatio. Näen vieläkin elävästi silmissäni miten täti lähti kävelemään kauniit hiukset heiluen ja ylityylikkäät juuri oikean ruskeat vastasilitetyt ”mikrot” (tiedäthän, ne tosi lyhyillä lahkeilla varustetut shortsit, jotka olivat tuolloin ”pakko olla”) jalassaan tuota puolen kilometrin matkaa kirjastoautolle. Minä en saanut koskaan lähteä mukaan…

Kun minusta aikanaan tuli koululainen, täti oli jo muuttanut Helsinkiin opiskelemaan. Silloin oli minun vuoroni mennä kirjastoautolle. Ahkera kävijä minusta tulikin, suorastaan ahmin kirjastoauton kirjoja vuosien ajan. Muistaakseni en kuitenkaan koskaan kammannut erityisesti hiuksiani, sen kummemmin kuin silittänyt vaatteitanikaan. Mutta tokihan minäkin siinä vaiheessa ymmärsin tätini panostuksen kirjastoautolle menoon, Matti oli niiiiiiin mukava!

Kyllä oli ikävä uutinen, kun kuulin, ettei Matti enää ajakaan kirjastoautoa. Saattoi siinä mennä useampikin kuukausi, vaan pakkohan tuo oli lopulta myöntää, että aivan mukavahan Jussikin on. Ja jonkinlainen kantava voima taisin minäkin olla, sillä aika pian sen jälkeen, kun pääsin itse liikkumaan autolla ja muutin lopulta pois kotoa, loppuivat kirjastoautokäynnit meidän tien päässä. Olen kuitenkin käynyt omien lasteni kanssa kirjastoautolla myöhemmin. Samoin he ovat saaneet nauttia kirjastoautosta koulunsa pihassa.

Isot kiitokset mukavista muistoista kirjastoautolla! Yhtä juhlaa jo 40 vuotta, onnea! Ja voitteko kuvitella, Matti ja Jussi tuntevat minut vieläkin! Tätikin muuten tunsi Matin, kun tapasi pari vuotta sitten… Ettei vaan punastunutkin!

Merja Anttila

Peränteen koululaisten muistoja

Kerran olin  kirjastoautossa
ja lainasin kirjan
ja kuukauden päästä
olin taas kirjastoautossa
ja lainasin saman kirjan.

Arttu Rajalahti, 8 v. Peränne


Olin menossa Miran ja Kristan kanssa kirjastoautolle 2011 vuonna. Kun menimme autoon en huomannut nappia, painoin sitä ja Mira meinasi jäädä oven väliin mutta kerkesi sisään. Kun minä ja Krista olimme kävelemässä auton perälle niin kaaduin Kristan jalkaan. Kaikki naurettiin ja toivoimme ettei Kristalle kävisi mitään.

Jasmin Suopelto 10 v. Peränne


Kirjastoauossa on kivaa kun saa lainata ja kattella välitunnilla kirjoja.

Matti Lampimäki 10 v. Peränne



Oli vuosi 2008. Ennen ystävänpäivää olin ystävien kanssa kirjastoautolla ja kirjastosetä sanoi kaikille hyvää ystävänpäivää. Siellä oli kivaa kaikilla ja kaikki olivat onnellisia ja nauroivat. Se kuulosti ihanalta. Mekin naurettiin kavereitten kanssa eikä kukaan ollut vihainen tai surullinen.

Verna Tiinonen 10 v. Peränne

Presidentinvaalien ennakkoäänestys 2012

Ähtärissä Huikurin koululla kirjastoauto kävi  25.1.2012

Ähtärin kirjastoauton hyvät ja huonot puolet

Moi Juhani!

• Käyt tosi monessa paikassa Ähtärissä
• Liuku-ovi liian hidas
• Hyvä palvelu ja ajaja
• Uudempia vitsikirjoja ja enemmän vitsikirjoja
• Juhani on auttavainen

Santun kokemus

Kun tulin ensikertaa kirjastoautoon, niin Juhani otti minut vastaan ja auttoi minua lainaamaan kirjoja.

Matin kokemus

Kun minä lainasin ihan hirveästi kirjoja, unohdin palautta kolme kirjaa. Sain kolmesta kirjasta sakkomaksuja.

Tekijät: Santtu ja Matti , Inhankosken koulu 4. lk

Inhankosken koululaisten viestejä

Olen odottanut 1 ja 2 luokasta saakka että saisin kirjastokortin. Nyt olen vihdoin saanut sen ja lainaan paljon. Minun mielestäni on tosi mukavaa lainata kirjastoautosta. Toiveeni on että tialisit kirjastoautoon Don Rosan Aku Ankkoja, haluaisin lukea niitä...
Odotan innolla kirjastoautoa torstaina niin että en pysty nukkumaan perjantaihin saakka mutta pakko on...Minun pikkusiskollani Emiliellä on kanssa kirjastokortti, mutta hän ei uskalla ja osaa lainata joten hän ei lainaa...Vaikka olen kyllä koittanut saada Emilien lainaamaan mutta turhaan...No, hei hei Juhani!

T:Antonella, LaRuffa, 3lk Inhankosken koulusta

Terve Juhani!

Play-station pelejä kirjastoautoon. Kiitos.
Sotakirjoja enemmän kirjastoautoon. Kiitos.
Kiva kun käyt Inhankosken koululla.
Olet tosi kiva ja avulias.
Kuka Siivoaa sinun kirjasto-auton?
Mistä kirjoista pidät?
Monta hevosvoimaa kirjasto-autossasi on?

Marko ja Teemu Inhankosken koululta 4 lk

Kirjastontädin automuisto

Minulle kirjastoauto tuo mieleen lapsuuteni lempikirjan Grimmin veljesten Kaksitoista tanssivaa prinsessaa, erityisesti vuoden 1978 painoksen Erroll Le Cainin kuvittamana. Myöhemmällä iällä olen keräillyt tuon mestarillisen kuvittajan töitä enemmänkin ja edelleen rakastan niiden tunnelmaa.